Bull in a China Shop Quartet: Arcaics

2182
lukukertaa
Cover image by Jo Fell ; Layout & graphic design by Simon H. Fell.

2017 Bruce’s Fingers BF 136

1.The Rain Callers
2.Fields of Franklin
3.Torch Light Procession
4.Sail Boat Sail!
5.Undefined Lands

All music composed by Tomi Pekkola.

Tomi Pekkola: guitar, Sirkku Mantere: violin, Johannes Raikas: double bass, Samir Geper: drums & percussion.

Recorded 7/2017 at Magnus Enckell Studios, Hamina, Finland
Recorded, mixed & produced by Tomi Pekkola
Mastering & executive production by Simon H. Fell
layout & graphic design by SHF
cover image by Jo Fell © Jo Fell 1990

Arvio: 4 tähteä

Taidemusiikin ja jazzin välillä risteilee moni, ja etenkin nykymusiikin ja jazz-improvisaation rajapinta kuohuu mielenkiintoisesti koko ajan. Haminalaisen Tomi Pekkolan resepti on kuitenkin persoonallinen ja erottuva. Säveltäjä ja kitaristi fuusioi nykkäriä ja jazzia kiehtovasti, ajoittain oikeasti sulauttaen, mutta antaen myös kummankin soida omilla vahvuuksillaan. Välillä kuulostetaan siis jazzilta, toisaalla nykymusiikilta ja useimmiten jäädään puolivälin kieppeille.

Kokoonpanokin on sopivan epäortodoksinen: sähkökitara, viulu, kontrabasso ja rummut. Basisti Johannes Raikas ja viulisti Sirkku Mantere soittavat päätyönään Kymi Sinfonietan riveissä, lyömäsoittaja Samir Geper opettaa Kymen Konservatoriossa, Pekkola itse Haminan kansalaisopistossa.

Levyn perusideaan eli juuri tuohon jazzin ja nykymusiikin yhdistämiseen on suuresti vaikuttanut englantilaisen Bruce’s Fingers -levy-yhtiön päällysmies Simon H. Fell. Pekkola lähti ideoinneissaan liikkeelle nykymusiikin puolelta, mutta Fell mentoroi mukaan vahvan improvisaatiopainotuksen.

Hyvin tehty, Simon!

Biacs-kvartetti toteuttaa debyytillään Pekkolan (ja Fellin) visiot oivallisesti. Posliinikaupan pitäjää saattaa aluksi kovastikin jännittää, sillä yhtyeen soitossa on särmää ja hyvä jännite päällänsä, mutta lopulta osoittautuu että Härkä kääntyilee ahtaillakin käytävillä sujuvasti. Eikä teutaroi minne sattuu, suunta on aina selvillä.

Kiehtova kokonaisuus, jonka vahvuuksia ovat omaperäinen yhtyesointi sekä taidemusiikin ja rytmimusiikin luonteva vuoropuhelu. Ylipäätään hatunnoston arvoista on tämä Pekkolan rohkea oman tien kulkeminen.