Lightboxer: Breakwater

1932
lukukertaa
Cover art by Vesa Kivinen.

2015 Texicalli Records TEXCD 141

1.Rescue boat
2.Undercurrents
3.Small islands
4.Breakwater
5.Ontology
6.Sense of light, then deep blue…

All compositions by Lightboxer.

Aki Haarala (g, synt), Markus Holkko (sax, synt), Emil Luukkonen (org, mellotron), Ville Herrala (b), Abdissa Assefa (perc), Mikko Pöyhönen (dr).

Produced by Abdissa Assefa
Recorded by Petri Asiala, Abdissa Assefa at Ambience Studio
Overdubs by Abdissa Assefa at Ambience Studio
Synth overdubs (songs 2, 4, 5, 6) played and recorded by Markus Holkko at Central Heating Studios
Mastered by Pauli Saastamoinen at Finnvox Studios

Arvio: 4,5 tähteä

 

Groovesta voi tehdä taidetta, siitä voi tehdä ykkösasian. Lightboxerille ainakin se on kaikki kaikessa.

Musiikin tukirankana on tiheä ja taatusti svengaava kahden lyömäsoittajan kilparytmittely, jonka keskellä poukkoilee bassoriffi tai -kulku ainakin, temaattinen ja harmoninen kudos tuntuu punoutuvan näiden prinsiippien ehdoilla.

Kaikeksi onneksi Lightboxerin groovet elävät ja sykkivät. Ne myös tainnuttavat, toistuva kuuntelu vie ainakin hyvin lähelle nirvanaa. Jälkikäteen ei välttämättä melodioita osaa vislailla, mutta hyvä olo tästä jää, jossakin vallan mainiossa paikassa on tullut käytyä.

Yhtyeen miehistö on vinha sekoitus kaikenkokeneita jazz-ässiä (Markus Holkko ja Ville Herrala), yhtä lailla rutinoituneita groovehirmuja (Aki Haarala ja Abdissa Assefa) ja uudempia tulokkaita (Emil Luukkonen ja Mikko Pöyhönen). Bändillä on oma ilme ja raudanluja yhteishenki, kuusi miestä on kasvanut tiukaksi yksiköksi.

Tästä kertoo sekin, että kaikki biisit on merkitty koko yhtyeen nimiin. Tätähän näkee yleensä tuolla free-puolella, jossa moni teos syntyy kollektiivisen improvisoinnin kautta. Lightboxerin metodia, kappaleiden syntyprosessia, kehittymistä ja valmistumista, olisi vallan mielenkiintoista päästä sivusta seuraamaan.

Kympin suoritus vaatisi ehkä vielä yhtä vaihdetta tai yhtä kerrosta kakun päällä, jonkinlaista ylimääräistä irtiottoa tai purskahdusta. Lightboxer luo loistavat pohjat, mutta siihen päälle voisi kuvitella vielä vakuuttavampia melodisia oivalluksia tai muutaman improvisaation täyspidäkkeettömän räjähdyksen.

Vai voisiko? Onhan tämä groovejuhla nyt niin tiivis ja nimenomaan ehjä paketti, että paranisiko se sittenkään viilailusta?