Huhtala, Jori: Jori Huhtala 5

2032
lukukertaa
Cover photo: Jori Huhtala ; Cover design by Jori Huhtala & Vesa Huhtala/VSQ.

Fredriksson Music 2014

1.De-termination
2.Things you missed
3.Stop the violets
4.It’s me-time now
5.Acing men
6.The longest wait
7.Skipping
8.Almost over you

All music composed and arranged by Jori Huhtala.

Joakim Berghäll (as, ts), Mikko Innanen (bs, as), Aki Rissanen (p), Jori Huhtala (b), Ville Pynssi (dr).

Produced by Jori Huhtala
Recorded 4/2013 at The Finnish Broadcasting Company YLE, Music Studio M1
Recorded by Matti Littunen
Mixed by Matti Littunen & Jori Huhtala
Mastered by Jaakko Viitalähde at Virtalähde
Originally produced for The Finnish Broadcasting Company YLE by Veli-Pekka Heinonen

Arvio: 5 tähteä

 

Kun Jori Huhtala lähti Jyväskylästä Helsinkiin opintojaan jatkamaan (taisi olla vuonna 2006), hän oli jazzjulkisuudessa selkeästi Kvaldan basisti. Jotkut tiesivät myös Myöhä-nimisen kvartetin (mm. Kalevi Louhivuoren kanssa), josta sittemmin on kansainvälisen levityksen myötä sukeutunut Big Blue -niminen yhtye.

Vaan entäs nyt, jokunen vuosi myöhemmin? Kvalda ja Big Blue porskuttavat, mutta niiden lisäksi Huhtala on Jazz Finlandin mukaan ehtinyt tällaisiin yhtyeisiin: Panu Savolainen Proprius, Raoul Björkenheim Ecstasy, Hanne Pulli Space Machine, Apilas, Jussi Fredriksson Jazz Wars, Gestaltung Ensemble, Eero Koivistoinen Quartet, Mighty Mighty, Aki Rissanen // Jussi Lehtonen Quartet with Dave Liebman ja Jussi Fredriksson Trio.

Kysyntä on siis ollut kova. Sepä juuri onkin Suomen jazzkentässä hienoa, että laatu leviää aina takuuvarmasti, uudet lahjakkuudet huomataan ja otetaan nopeasti omaksi.

Ja nyt on sitten aika kypsä Huhtalan omaa nimeä kantavalle huippuyhtyeelle.

Huhtalan levylle säveltämä musiikki kantaa komeasti bop-vallankumouksen jälkeisen jazzin perintöä pitkältä matkalta. Siinä ei kuitenkaan ole jäljellä mitään siitä huolettomuudesta, jolla säveltämiseen usein suhtauduttiin ns. jazzin kulta-aikana. Silloin monille riitti muutaman tahdin teemanpätkä toistoineen, sen jälkeen pitkät soolo-osuudet suunnilleen kaikille bändin jäsenille, ja sitten takuuvarma paluu teemaan.

Myös Huhtalan kappaleissa palataan alun teemoihin, ja myös Huhtalan musiikissa on runsaasti tilaa sooloille, mutta samalla kokonaisuus on kauttaaltaan säveltäjän hallussa. Soolot taustoitetaan usein huolellisesti, sovitusti ja sovitetusti, ylipäätään kappaleissa on monia erilaisia jaksoja, tarinat etenevät kollektiivisesti, eivät vain soolojen kautta, ja tökkivä toistelu on vältetty. Peräkkäisten laatikoiden sijasta Huhtalan musiikissa kierretään täysi ympyrä. Kun teemaan palataan, se on kuin uusi alku, niin kauan on alkuperäisestä kohtaamisesta, ja niin paljon on ehtinyt välissä tapahtua. Eivätkä teemat ole hutaistuja pätkiä, vaan huolella rakennettuja, eteneviä ja erilaisia, luonteikkaita ja tuoreita.

Huhtalan sävelkieli viehättää, siinä on persoonallisuuden ohella kuulevinaan ajattomuutta jazzin viitekehyksessä. Myös yhtyeen soundi on kiitettävän elävä ja rosoinen, musiikissa on vahva tunnelataus. Suuri kiitos lankeaa saksofonisteille, jotka kehtaavat stemmoissakin soittaa väritellen, huojuttaen ja eläytyen.

Ja ne soolot! Aki Rissanen päästetään taustalta loistamaan muutamaan otteeseen ja Huhtala toteuttaa itsekin joitakin hehkuvia sooloja kauniinkiinteällä soundillaan, mutta pääroolit on varattu saksofonisteille. Joakim Berghällin ja Mikko Innasen improvisaatioista tulee sellainen tunne, että fonisti on aina täydesti läsnä, on juuri nyt päättänyt soittaa sen parhaan soolonsa, lataa kaiken osaamisensa, mielikuvituksensa ja muodontataitonsa luodakseen yhden täydellisen helmen. ”Soitanpa tuosta yhden soolon alta pois” -rutiinipyörittely on ylipäätään tämän yhtyeen touhuista mahdollisimman kaukana. Keskittymisen haistaa, mutta se ei jähmetä musiikkia, lisääpähän vain painoarvoa.

Väittävät että jazz elää improvisaatioista, nousee siivilleen, jos ylipäätään on noustaakseen, tässä ja nyt -luovuuden leiskunnan myötä. Ehkä näin, mutta auttaa suuresti kun säveltäminen ja sovittaminen ovat Jori Huhtalan tasolla. Itse asiassa juuri näiden kaikkien yhdistelyssä on Huhtalan bändin langettaman taian salaisuus: sävelletyn ja improvisoidun välillä vallitsee ihanteellinen tasapaino. Debyytti omissa nimissä on täysosuma, suomalaisella jazzilla on nyt juhlahetki.