Mäkelä, Mirja: Runoisa

1932
lukukertaa

Mirja Mäkelä Trio: Runoisa
2008 Texicalli Records IMPALA 016

Mirja Mäkelä Trio: Runoisa

Cover photo: Tiina Airanne ; layout Arja Heinilä.

1.Kuluu ikä laulamattaki = The time passes even without singing (Mäkelä)
2.Sinä levität kartan = You spread the map (Mäkelä)
3.En tullut tähän jäädäkseni = I didn’t come here to stay (Mikko Hassinen)
4.Veljet = Brothers (Viinikainen)
5.Foolish stuff (Mäkelä)
6.On neidolla punapaula = The young girl has a red scarf (trad.)
7.Kun laskee kädestään kynän ja paperin = When you put down the pen and the paper (Mäkelä)
8.Pingottunut minuus = My strained self (Mäkelä)
9.Valoisa = Bright (Mäkelä)
10.Hällnäs (Olli Kari)
11.Runo = Poem (Mäkelä)
12.Somewhere (Leonard Bernstein)

Mirja Mäkelä (voc), Teemu Viinikainen (g), Lasse Lindgren (b)

+ 2, 10, 12: Olli Kari (acc)
+ 1, 6, 9: Jussi Lehtonen (perc)
+ 6: Manuel Dunkel (ss)

Produced by Mirja Mäkelä, Otto Donner
Recorded 1/2008 at Seawolf Studios by Miikka Huttunen
Mixed at Neomusic Studio by Miikka Huttunen
Mastered by Svante Forsbäck, Chartmakers

Arvio: 3,5 tähteä

Suomen eturivin jazzlaulajiin kuuluva Mirja Mäkelä on julkaissut omia äänitteitä harvakseltaan. Debyyttilevy ”Secret Playground” ilmestyi jo vuonna 2000 ja ruotsalaisen nykyjazztrion Berger-Knutsson-Spering kanssa äänitetty hieno ”Arco íris” vuonna 2003. Uusin kolmas levy ”Runoisa” julkaistiin kesän korvalla. Uutuudella pääosassa on Mäkelän oma tio, jossa laulajan lisäksi soittavat kitaristi Teemu Viinikainen ja Lasse Lindgren akustisella bassokitaralla. Muutamilla raidoilla kolmikko saa tukea Jussi Lehtosen lyömäsoittimista, Olli Karin hanurista ja yhdellä raidalla Manuel Dunkelin saksofonista.

”Runoisa” on äänimaailmaltaan miellyttävän ilmava, akustinen kokonaisuus, joka tulee koruttomasti ja vähäeleisesti hyvin lähelle kuulijaa; kuulostaa ikään kuin muusikot soittaisivat pienen jazzklubin lavalla tai jopa kuulijan olohuoneessa. Mäkelän kuulas laulu puhuttelee suoraan, eikä hän tarvitse lauluunsa mitään ylimääräisiä koristeita. Laulu elää luontevan vaivattomasti musiikin rytmin varassa, mikä luo musiikkiin jazzin henkeä, vaikka levyn laulut sinänsä ovat aika kaukana perusjazzin maailmasta.

”Runoisa” lähestyykin ilmaisussaan intiimiä laulelmaa, mitä taitavasti rakennettu ohjelmisto vain korostaa. Mäkelä on valinnut levylle enimmäkseen omia sävellyksiään, joita hän tehnyt kotimaisten runoilijoiden (mm. Sanna Karlström ja Kirsi Kunnas) teksteihin. Mukana on myös pari kansansävelmää, muiden kotimaisten muusikoiden sävellyksiä sekä lopuksi versio vielä Leonard Bernsteinin laulusta ”Somewhere”.

Ensikuulemalta hieman tasapaksulta vaikuttanut kokonaisuus saa useamman kuuntelukerran jälkeen eloa, kun levyn rikkaat sävyt ja hienot yksityiskohdat alkavat paljastua. Esimerkiksi Teemu Viinikaisen akustinen kitara soi koko ajan huikean moniulotteisesti. Viinikaisen Anni Sinnemäen tekstiin säveltämä rennosti keinahteleva ”Veljet” kuuluu levyn parhaimmistoon ja Mäkelän säveltämä ”Kun laskee kädestään kynän ja paperin” svengaa hieman vanhan jazzin tyyliin. Mieleen jäävät myös hanurin värittämä sanaton laulu ”Hällnäs” sekä tuttu kansansävelmä ”On neidolla punapaula”, johon Manuel Dunkelin luo kirpeän sopraanosaksofonisoolon.