Sermilä, Jarmo: Citymusic

2177
lukukertaa

2005 Jasemusiikki JaseCD0041

Sermilä, Jarmo: Citymusic

Cover design: Jyri Taipale ; Photos: Yrjö Vaivila.

1.Season: January
2.Feeling: Alone
3.Scene: Sunday
4.Conlon
5.One-two-three-four
6.Etnocity
7.Mood: Relaxed
8.Situation: Night traffic
9.Is it noise? (from Exercises in noise)
10.Samba in a cage
11.Incubo d’Orfeo

Mikko Hassinen, percussion with electronics 1, 2 & 8
Otto Romanowski, live computer 3, 5 & 7
Jarmo Sermilä fluegelhorn with electronics 1, 3, 5, 8 & 11
Markku Veijonsuo, trombone with electronics 1, 6 & 11

Produced by Jarmo Sermilä
Engineering & mastering by Harri Timonen, Voxit Studio

Arvio: 4 tähteä

Hämeenlinnalainen Jase-musiikki on tullut tunnetuksi lähinnä taidemusiikkiin pohjautuvan nykymusiikin julkaisijana. Katalogiin mahtuu kuitenkin myös jazziin liitettäviä levytyksiä, esimerkiksi Tuomo Tanskan Orion street vuodelta 2001.

Jase on saanut nimensä Jarmo Sermilältä, nykysäveltäjältä, jonka meriitteihin kuuluu mm. taannoinen Viitasaaren Musiikin aika -festivaalin taiteellinen johtajuus.

Säveltämisen lisäksi Sermilä on ollut esillä myös trumpetistina, ja silloin on voitu kuulla kokeilevan ilmaisun lisäksi valtavirtaisempaakin jazzia.

Sermilän tuoreimmassa levytyksessä liikutaan elektronimusiikin alueella. Ahtaasti jazzin näkökulmasta asioita katsoville (jos heitä on), riittänee kun todetaan Mikko Hassisen ja Markku Veijonsuon mukanaolo. Molemmat muusikot ovat mittavien jazztöiden lisäksi ottaneet haltuunsa elektronimusiikin tekniikoita ja estetiikkaa, joten yhteistyö Sermilän kanssa on siinäkin mielessä luontevaa.

Äänten teknisen tuottamisen tapa ei sinänsä kerro paljoakaan musiikillisista sisällöistä, mutta toisaalta: tekniikka säteilee aina esitykseen ja vaikuttaa ohjaavasti musiikin sisältöihin asti.

Nyt mukana on elektronimusiikin kotimaisiin pioneereihin laskettava Otto Romanowski, jonka soitin on ”live computer”, ja lisäksi muutkin soittimet saavat sähkökylpynsä.

Kansivihkon alkusanoissa Sermilä painottaa tämän musiikin syntyprosessin pitkällisyyttä ja monivaiheisuutta. Ensimmäiset äänitykset on tehty jo vuonna 1995, ja sen jälkeen soivaa tulosta on muokattu useampaan kertaan. Välillä Sermilä on ottanut projektiin ajallista etäisyyttä, ja kypsyttelyn jälkeen jatkanut taas viimeistelyä.

Elektronimusiikin estetiikkaan sisälle rakentunut fragmentaarisuus edellyttää kuulijalta antautumista. Taustamusiikiksi tätä levyä on aivan turha sovitella, kuulokekuuntelu pimeässä huoneessa voisi olla se suositeltavin vaihtoehto, jos ei halua missata mitään runsaasta ääni-informaatiosta.

Omia suosikkejani levyn elektrokuunnelmista ovat dramaturgialtaan jäntevät, välillä lähes aavemaisen vangitsevat äänikollaasit Etnocity, Situation: Night traffic ja Incubo d’Orfeo. Suuresti miellyttää myös kautta levyn toimiva yhdistelmä, jossa sähköisen äänimyrskyn keskeltä nousee Sermilän mietteliäs flyygelitorvi. Se on ihmisen ääni teknologian hallitsemassa maailmassa.